Paluumuuttaja katsoo usein sekä uutta että vanhaa kotimaataan erilaisin silmin kuin ennen muuttoa. Vuodet ulkomailla laajentavat maailmankuvaa ja tuovat näkökulmaa. Miltä se Suomi näyttää maailman toiselta laidalta ja ihan äärestä?
Olen viimeisen kolmen paluumuuttaja-vuoden aikana seurannut uutisointia ja kansallista pohdintaa Suomen heikosta kansainvälisestä kilpailukyvystä ja siitä, miten suomalaiset eivät osaa markkinoida. Väliin mahtuu onneksi positiivisia pirskahduksia ja toiveikkuutta, mutta keskustelu vaikuttaa olevan valtaosin negatiivista ja lannistavaa.
Mikä estää meitä edistämästä kaupankäyntiä ja saavuttamasta menestystä? Uskalluksen puute? Motivaation puute? Jähmeä koneisto? Kapuloita rattaissa? Poljemmeko itse itseämme syvemmälle perisuomalaiseen suohon ilman pelastusköyttä?
Tässä kohtaa tulevat usein vertaukset esimerkiksi Yhdysvaltoihin tai Ruotsiin. Siellä osataan markkinoida, myydä ja diskuteerata. Mutta...USA:ssa on surkea poliittinen ilmapiiri, rikollisuutta, huono sosiaaliturva ja vaikka ja mitä. Ruotsissa on muuten kaikki huonommin, ihan vain sen takia, että se on naapuri. Ollaanhan me kuitenkin parempia, koska meillä on maailman paras koulutusjärjestelmä.
Suomalainen pelko ja kateus. Miten ne nostavatkin päätään aina, kun edessä on mahdollisuus oppia ja soveltaa uutta?
Toiminnan paikka
Suomalainen sisu ei ole enää niin erikoista, ellemme me tee siitä ainutlaatuista, oikeasti ole erityisen sisukkaita ja kerro sitä rohkeasti maailmalle. Monet vanhemman polven yhdysvaltalaiset muistavat vielä, miten pieni Suomi oli ainut maa, joka maksoi sotavelkansa. Nuorempi sukupolvi tietää PISA-tulokset ja äitiyspakkaukset. Yhteiskunnan turvaverkko herättää ihailua ja ihmetystä. Siihen se jääkin. Sisu ei ole enää se ensimmäinen sana, joka tulee Suomesta mieleen. Tosiasia kuitenkin on, että esimerkiksi yhdysvaltalaisessa yritysmaailmassa ja kansalaisten omassa, heitä koskettavassa arjessa muiden maiden kuin Suomen menestystarinat loistavat kirkkaammin.
Mitä jos emme määrittelisi kansallista itsetuntoa vertaamalla Suomea muihin, vaan pureutuisimme kunnolla nykytilanteeseen ja tulevaisuuden mahdollisuuksiin? Suomi tarvitsee nyt ennen kaikkea nöyryyttä oppia muilta menestyjiltä ja laittaa hyväksi koetut toimet oikeasti käytäntöön.
Yrittäjyys ja yritteliäisyys
Perusopetuksen opetussuunnitelma on uudistettu ja yrittäjyys on levinnyt suomalaisiin kouluihin. Virkistävää. Monessa muussa maassa, kuten esimerkiksi Yhdysvalloissa, yrittäjyyttä ei tarvitse erikseen lisätä opetussuunnitelmaan. Siellä innovointi ja tiedon soveltaminen, unelmien rakentaminen ja toteuttaminen, muiden huomioon ottaminen ja omien mielipiteiden ja perusteluiden esittäminen nivoutuvat miltei jokaiseen oppiaineeseen ja koulupäivän arkeen. Jo päiväkodissa Show and Tell -hetket ryhmissä kannustavat pieniä kertomaan ja perustelemaan mielipiteensä. Peruskoulussa VIP Week antaa jokaiselle oppilaalle mahdollisuuden olla se luokan kirkkain tähti, opettaa muulle luokalle jotain itselle tärkeää ja muille hyödyllistä. Parhaiten toiset huomioon ottava oppilas on kuukauden Soaring Eagle (Safe - Optimistic - Accountable - Respectful) ja saa koko koulun positiivisen ja kannustavan huomion. Myynti- ja neuvottelutaitoja hiotaan joka naapurustossa limonadiständeillä sekä koulujen ja harrastusten varainkeräyskampanjoissa. Myöhemmin analysointi-, väittely- ja esiintymistaitojen kartuttaminen jatkuu high schoolista yliopistoon. Palveluammatit, ja sitä myötä korkea työmoraali ja vaativa palvelun taso, tulevat monelle opiskelijalla tutuksi, koska jostain täytyy hankkia rahat huimiin lukukausimaksuihin. Tiivis yhteistyö yritys- ja työelämän sekä koulujen välillä auttaa opiskelijan valmistautumista työelämään. Mielipiteiden rohkea perusteleminen, rakentavan kritiikin antaminen ja muiden vakuuttaminen ovat peruskommunikointitaitoja, jotka eivät tarvitse omia oppitunteja. Ja jos tulevaisuuden haaveammatti on yksityisyrittäjä, entrepreneur kuulostaa jo sanana vakuuttavalta ja arvokkaalta.
Miten tämä liittyy Suomen kansainväliseen kilpailukykyyn ja markkinointiin? Tässä on meillä juuri se nöyrä oppimisen paikka. Oli suomalainen perusluonteenlaatu mikä tahansa, on liian turvallista piiloutua sen taakse ja ajatella, että ei meistä ole markkinoimaan ja myymään kansainvälisellä tasolla. Ei yhdysvaltalainen ole kuitenkaan syntyessään sen parempi markkinoija, myyjä tai keskustelukumppani kuin suomalainen. Ero on ympäristössä, kasvatuksessa ja vuorovaikutuksessa. Ja ennen kaikkea siinä, että yhteiskunnassa arvostetaan aktiivisuutta ja aloitekykyä, rohkeutta unelmoida ja toteuttaa unelmat. Epäonnistumisista opitaan, kerrotaan muille ja toivotaan, että he eivät tee samoja virheitä. Kaverilta kysytään mielipidettä ja toisilta halutaan oppia. Apua pyydetään ja annetaan pyytämättä. Vierustoveri halutaan oppia tuntemaan ja hänestä huolehditaan. Kannustus ja yhteishenki luovat tilaisuuksia koko isolle yhteisölle. Koska yhteiskunnan turvaverkko puuttuu, jokaisen oma yhteisö muodostaa itse valikoidun turvaverkon; kuului siihen sitten perhe, suku, ystävät, naapurusto, kylä, työpaikka, koulu, seurakunta tai esimerkiksi harrastuspiiri. Yhdysvalloissa yksilön vastuu omasta elämästään ja unelmistaan on suurempi kuin Suomessa. Se, jos jokin, tuo jälleen esille amerikkalaisen sisukkuuden. Kun tämän tiedostaa, kannustaa se myös toimimaan ja tukemaan toisia yhteisön jäseniä.
Sisulla eteenpäin
Suomalainen yritysmaailma tarvitsee juuri nyt kunnon SWOT-analyysin ja realistisen lyhyen ja pitkän tähtäimen strategian kansainvälistymiseen, ilman turhaa byrokratiaa. Päätöksentekokykyä ja ketterää etenemistä. Roppakaupalla muuntautumiskykyä ja ensi käden tietoa paikallisista markkinoista, eikä vain tukeutumista stereotypioihin ja ennakkoluuloihin. Varmastikaan siitä, miksi pitää kansainvälistyä, ei tarvitse enää keskustella.
Maailmaa ei enää valloiteta laadukkaalla valmistuksella ja toimitusvarmuudella. Ne ovat itsestäänselvyyksiä. Tuote ja palvelu ovat perusasioita, jotka pitää olla kunnossa. Sen jälkeen tarvitsemme paljon sisukkaita, avoimia, aidosti innostuneita, rohkeita ja ennakkoluulottomia yrityksiä ja ihmisiä, jotka ymmärtävät kansainvälisen myynnin vaatimukset, unelmoivat isosti eivätkä pelkää epäonnistua, hakevat vaikutteita rajojen ulkopuolelta, jakavat kokemuksiaan ja kertovat tarinoita niin, että ne sykähdyttävät kuulijaa ja saavat aikaan toimintaa.
Suomalainen sisu pitää löytää uudestaan ja päivittää tähän päivään!
Anniina Walsh
anniina.walsh@bstr.fi
