Tarinankerronta on taitolaji, mutta niin on tarinoiden tulkintakin.
Viime aikoina on puhuttu eri yhteyksissä paljon niin tarinankerronnasta kuin sananvapaudesta.
Tarinoilla ansaitaan kuulijoita. Jokaisen tulisi siis osata luoda joko henkilökohtaisesta elämästä tai työelämästä mielenkiintoisia ja elämänmakuisia tarinoita.
Toisaalta mitä voit luomissasi sisällöissä sanoa? Miten voit sen sanoa? Sananvapauden nimissä jokainen voi ilmaista itseään haluamallaan tavalla, kunhan muistaa käyttäytyä riittävän sivistyneesti ja kunnioittaa kanssaihmisiään. Soisin jokaisen muistavan, että kirjoittaja ei voi esimerkiksi päättää, että hänen ilmaisunsa on neutraali, jos se ei ole sitä ilmaisun kohteelle.
Tarinoiden ja sananvapauden yhteydessä pitäisikin mielestäni puhua enemmän tulkinnoista, koska jokainen kuvittaa lukemansa, kuulemansa ja näkemänsä omasta kokemuspiiristänsä käsin.
Tarinat rakentuvat sana ja lause kerrallaan. Luomme mielikuvia sen perusteella, mitä kertoja haluaa meidän tietävän ja mitä toisaalta kuvittelemme tietävämme meille annettujen tiedonmurusten varassa. Toisin sanoen tulkitsemme.
Kokeillaanpa.
Olen maahanmuuttajan vaimo.
Mitä näet silmiesi edessä? Miltä näytämme, miten elämme?
Mieheni muutti Suomeen suomalaisen naisen perässä, eikä hänellä ollut täällä työpaikkaa eikä hän puhunut kieltä.
Vahvistuiko mielikuvasi?
Seitsemän Suomen vuoden jälkeen hän puhui Suomea vasta auttavasti. Avioeron jälkeen hän ei palannut kotimaahansa vaan halusi jäädä Suomeen.
Mitä nyt näet?
Viidentoista Suomen vuoden jälkeen kieli on sujuvaa, mutta suomalainen kulttuuri aiheuttaa edelleen toisinaan päänvaivaa.
Entä nyt?
Kirjoitan tämän siksi, että toivon jokaisen muistavan, että tarinan kertojalla on aina motiivi, koski se ihmisiä tai ilmiöitä. Motiivi ohjaa kerrontaa, mutta hienoimmallakaan motiivilla kirjoittaja ei voi lopullisesti päättää, miten vastapuoli tarinan tulkitsee. Ohjata ja johdatella tietysti voi, mutta vastuu on lopulta kuulijalla silloinkin, kun kerrontaa ei harrasta savolainen.
Maailma ei ole mustavalkoinen. Näennäisesti samanlaisiin tarinoihin sisältyy lukemattomia erilaisia todellisuuksia. Toivon, että jokainen jaksaa pitää avoimen ja toisaalta kriittisen mielen tarinoita kohdatessaan. Silloin kuulee oikeasti ja aidosti mitä sanottavaa kanssaihmisillämme on, ja osaa tarvittaessa myös nähdä kerronnan läpi, koska kaikki kiiltävähän ei ollutkaan kultaa.
Vielä yksi lause tarinaan
Seitsemäntoista Suomen vuoden jälkeen paikallinen baari kieltäytyi myymästä juomia miehelleni ja hänen ystävilleen siksi, että he ovat ulkomaalaisia.
Ehkä närkästyit urpoja tiskin takana, ehkä ajattelit että mamut eivät osanneet käyttäytyä kuten Suomessa pitää. Molemmat tulkinnat ovat ihan hyviä enkä ota kantaa kumpi pitää enemmän paikkaansa. Varmastikin molemmat, tulkitsijasta riippuen.
Arvelen kuitenkin, että tositarina yllä olevan vihjeketjun takana ja tulkinta, jonka olet maalannut päässäsi, ovat aika kaukana toisistaan. Anteeksi johdatteluni, kiitos kun tulkitsit!
Jos sinua askarruttaa mielikuvat joita viestiessäsi välität, ole meihin yhteydessä. Käydään yhdessä läpi sanojenne mahti.
Mari Dawe,
joka on englantilaisen maahanmuuttajamiehen erittäin onnellinen vaimo
mari.dawe@bstr.fi
