Liike lähtee lantiosta, mutta mistä se luovuus lähtee?
Graafisen suunnittelijan sielunmaiseman horisontissa roikkuu tummia pilviä. Luovuus on katkolla, eikä uusia raikkaita ajatuksia tunnu syntyvän sitten millään. Mikä avuksi, kun Internet ja piironginlaatikot on koluttu puhki, lehdet ja kirjat selattu hiirenkorville, eikä vaivalla opetelluista itämaisista meditointiliikkeistäkään tunnu löytyvän ratkaisua kuin huonekalujen harmonisempaan sijoitteluun.
Tuskin kukaan voi olla luova koko ajan. Onneksi kahdeksan tuntia päivässä riittää. Toisaalta aivot ovat graafikkomoodissa vielä konttorin ovien jo sulkeuduttua. Olen useita kertoja yllättänyt itseni miettimästä lukemieni julkaisujen sisällön sijaan graafikon tekemiä visuaalisia ratkaisuja ja fonttivalintoja sekä tuijottanut kolmemetristä julistetta 10 cm päästä tutkien painatuksen rasteritiheyttä. Harrastuksesta syntyneestä ammatista on muodostunut elämäntapa. Jopa Lapin erämaassa yksinäinen opasviitta muistuttaa graafisen viestinnän elämästä. Lienee sanomattakin selvää, että tunnistan kyltissä käytetyn fontin.
Oman mielenterveyden kannalta onkin kannattavaa huolehtia riittävästä tuuletuksesta. Vaikka työpäivän fyysinen osio sisältää pääasiassa istumista, ollaan pääkopan sisällä mitä moninaisempien asioiden kanssa tekemisissä. Siirtyessä silmänräpäyksessä maalämmöstä välimerellisten herkkujen kautta sijoitusrahastoihin on mukavuusalue pidettävä normaalia laveampana. Vaikka kaikesta ei kaikkea tietäisikään niin laaja-alaisesti tämä työ ainakin tekijäänsä opettaa.
Työyhteisön merkitystä luovuuden ylläpitäjänä on vaikea aliarvioida. Enenevissä määrin olenkin tullut siihen tulokseen että graafinen suunnittelu on joukkuelaji. Työryhmässä estoton ideointi ja herskyvä höpötys ja hulluja käänteitä sisältävät ajatukset saavat kuvallisen arkun kannen taas sopivasti raolleen, ja kappas vaan, luovuus on taas nousukiidossa.
Mistä se luovuus sitten lähtee? Tämän tosielämän esimerkin pohjalta voinkin vastata: Luovasta konttorista.
- Anssi, elämäntapagraafikko
